Ilmavalvontaa

Lokakuun lopussa Pyhäinpäivän aikoihin illalla juuri hämärän laskeutuessa, olin liikkeellä metsässä koirineni. Taivaanrannassa näkyi enää punainen auringonlaskunkajo ja lähes täysikuu paistaa mollotti kirkkaana pilvettömältä tummalta taivaalta ja pimeys alkoi laskeutua metsään.

Katselin kun koirat juoksivat lähelläni ja niistä erottuivat hämärässä hyvin minun otsalamppuni kajossa niiden vaaleat heijastinliivit. Samassa minulle tuli outo tunne ja katsoin ylös; äänetön lintu kiersi ympyrää yläpuolellamme, erotin kuunvalossa, että se oli joku pöllö, sillä pään pyöreä muoto erottui hyvin. Kooltaan se oli suht iso, arvioin että pituus nokasta pyrstöön ehkä noin puoli metriä, väriltään se oli ruskean sävyinen ja sen vaaleat siiven alustat erottuivat alhaalta katsottuna hyvin.

Lumoavaa ja hieman aavemaista oli sen aivan äänetön lento, kun se kiersi laajaa aika matalaa ympyrää yläpuolellamme. Kierroksia se teki ympärillämme varmaan 20 kertaa. Arvelen, että sen mielenkiinnon herättivät koirien vaaleat heijastinliivit, pöllö yritti varmaan hahmottaa, oliko siellä maassa ehkä sille sopiva saalis. Liivit luultavasti hämäsivät lintua, sillä ne peittivät vain koirien lavan ja hieman selkää ja saivat "saaliin" näyttämään pienemmältä.

Koirat eivät huomanneet yhtään mitään, niin äänetöntä linnun lento oli. En hätäillyt niiden puolesta, koska pöllö ei missään nimessä olisi saanut niitä mukaansa kynsissään, sillä koirani ovat sellaisia 20-30 kg painavia koiria. En voinut olla kuitenkaan ajattelematta, että jos lintu päättää silti yrittää koukata saaliin, saattaa se tehdä melkoisen kipeää, kun kynnet uppoavat koiran niskaan. Lintu kuitenkin kiersi aikansa ja häipyi sitten yhtä äänettömästi kuin oli ilmestynytkin.

Oli vain jotenkin jännä kokemus tuollainen. Onneksi ei minulla ole kääpiökoiria, olisi silloin koko tunnelma saattanut muuttua tuolla metsässä.

Eeva Joutsenoja