Tiernakoirat

Oli sateinen ja hämärä iltapäiväpäivä joulukuussa 2006. Vietimme lasten pikkujoulujuhlaa Virpinemessä. Iloisissa tunnelmissa paistoimme makkaraa, joimme mehua ja nautimme monenmoisista herkuista. Vilkkaan puheensorinan keskeytti pyyntö: "Saako tulla laulamaan?" . Paikalle marssivat Tiernakoirat. Näytelmän pääosissa esiintyivät Mökö ja Tiina Turunen (Mänkki), Fani ja Mervi Lehtovirta (Knihti), Musti ja Erja Hepo-aho-Havana ( Murjaanien kuningas) sekä Väiski ja Irmeli Saarela (Herodes). " Hoo, jos minä olen Musti..." , vai miten se meni?

Tiernapojat tulevat ovesta ja Knihti kysyy:

Saako tulla laulamaan?

Saatuaan luvan tulevat ja alkavat laulaa:

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle.
Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.
Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.

Mujaanien kuningas ja Knihti asettuvat vastakkain miekat ristissä kohotettuina toisiaan vastaan mudostaen portin.

Herodes:
Kävelee edestakaisin Knihdin ja Murjaanien kuninkaan välistä avaten miekallaan ristikkäin olevien miekkojen kärjet ja laulaa:

Herootes hän se ajoi hevosillaan ja ratsuillaan.
Siihen asti kun hän tuli Murjaanein maalta.
Siihen asti kun hän tuli Petlehemin tykö.

Kuningas Herodes olen minä.

Murjaanien kuningas:
Kääntyy Herodekseen päin ja sanoo:

Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.

Herodes:

Jaa, minä en ole mikään styränki, vaan kuningas Herodes, joka kannan minun kultaista kruunuani minun esi-isäini jälkeen. Hoo, miksi olet noin musta?

Murjaanien kuningas:
Kävelee Knihdin ja Herodeksen miekkojen välitse laulaen:

Hoo, jos minä olen musta olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen musta olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi herra ja kuningas murijaanein maasta.

Herodes:
Vaikka sinä kuinka olet yksi herra ja kuningas Murjaanien maasta, pitää sinun polvistuman minun eteheni ja rukoileman minua.

Murjaanien kuningas:
Ei, vaan Knihti.

Herodes:
Sinä taikka sun henkes!

Seisovat hetkeen vastakkain kunnes Murjaanien kuningas polvistuu Herodeksen eteen, joka laskee miekkansa hänen olkapäälleen. Muut paitsi Murjaanien kuningas laulavat:

Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta
kuinka sen pitää rukoileman Herootesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Nyt te ootte nähäneet tuon Murjaanein kuninkaan
kuinka sen piti rukoileman Herootesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Mänkki:
Menkää Petlehemiin, Juuttaan maan Taavetin kaupunkiin. Sieltä te löydätte vastasyntyneen poikalapsen kapaloituna makaavan seimessä, jota Herran enkelit vartioitsevat ynnä härkäin ja aasein kanssa.

Kaikki laulavat yhdessä:

Piltin synnytti Petlehem ja Petlehem,
josta iloitsee koko Jerusalem.

Hän pantiin seimeen makaamaan ja makaamaan,
kuin hallitsee ilman lakkaamatt'.

Aasi se seisoi härkäineen ja härkäineen,
kussa piltti oli niin pienoinen.

On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons' maan ympär' kajahtavi.

Maan päällä, metelin alla se kansa, kansa soitti,
vaan piltin hartioilla se Herruus lepäilevi.
Hän on sen ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons' maan ympär' kajahtavi.

Laulun aikana Mänkki kävelee edestakaisin kantaen tähteä.

Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta, itäiseltä maalta,
sanomaton kirkkaus se ulos loisti
ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty, ulos lähetetty
ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia,
ja mirhamia.

Herodes:
Knihti, mun palvelijani.

Knihti:
Jaa, minun armollinen majesteetti.

Herodes:
Oletko nähnyt niitä kolmea Itäisen maan viisasta miestä?

Knihti:
Jaa, minä olen nähnyt ne kolme Itäisen maan viisasta miestä, jotka tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri teitä omalle maalleen.

Herodes:
Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Itäisen maan viisasta miestä tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri teitä omalle maalleen.

Mene ja satuloitse valkea orhini, jolla minä olen sotinut Turkkia ja Tattaria vastaan, sillä tahdon minä nyt sotia noita kolmea Itäisen maan viisasta miestä vastaan.

Mene myös Petlehemiin, Juuttaan maan Taavetin kaupunkiin ja tapa ja virtaan heitä kaikki kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset, kunnes olet löytänyt sen äsken syntyneen juutalaisen kuninkaan.

Knihti:
Nyt on Knihtin vuoro kävellä miekkaportista edestakaisin:

Husaari olen minä sodassa ja urhoollinen sotamies
ja vaikka olen varustettu joka tiess'
keisari saa vastata edestämme mitä olemme kukistaneet
siihen on meitä opetettu, että totella keisaria
ja kuunnella pyhää lakia.

Knihti poistuu. Knihdin poissaollessa muut laulavat:

Keisari Aleksanteri Suomenmaan suuri ruhtinas,
hän pois otti orjuuden, hän pois otti styrängin
hän kääntää, kaataa kaikki vihollisen maat.
Siis kaikki kansamme riemuitkaa,
kun olette päässeet vaivoista.

No tain tähtein, no tain tähtein.
Siis taivahan ovet ne avattiin,
ja kunnian kruunulle veisattiin,
tai terveille luoduille laulettiin
tai lauma laitumelle laskettiin.

Knihti palaa

Knihti:
Nyt minä olen käynyt Petlehemissä Juuttaan maan Taavetin kaupungissa ja tappanut ja virtaan heittänyt kaikki kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.

Herodes:
Koska sinä olet ollut niin rohkea ja silitellyt minun kultaista kruunuani, tahdon minä palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle yhen verisen todistuksen miekkani kärjestä.

Kävelee kahdesti Knihdin ja Murjaanien kuninkaan miekkaportista, kuten alussa.
Tuosta ulos, tuosta sisään, siitä minun matkani pitää.

Piirtää miekalla ristin Knihdin rintaan.
Risti sun rintaas, miekka mun tuppeen.

Kaikki panevat miekkansa tuppeen ja laulavat:

Synti suuri surkia kun särki taivahan,
niin täytyi alas astua jo Herran Jumalan.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Jopa joutui jouluaamu kristikunnalle,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Enkelit ne paimenille ilmoittivat juur'
ett' Juuttaan maalla syntynyt on Vapahtaja suur'.
Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Paimenet ne ilomielin läksi kulkemaan
ja taivaan joukot helein kielin alkoi laulamaan;
Vaan altti kiitos Jumalan, kun teki meille tämän maan,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Virret taivahan ne kajaa harpuin kymmentuhansin.
Jeesus kuningas on taivaan haltii kiitos Jumalan.
Hän on yksin vallan päällä maailman pivoissans' pitää.
Halleluja, Halleluja, Halleluja, Aamen.

Knihti:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan, vaan ihan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä laulajapoikia ja pyyämme lanttia.

Mänkki:
Ja tähteemme kynttilänpätkää.

Knihti kerää kolehdin hattuunsa, jonka jälkeen kaikki laulavat yhdessä:

Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä.
Teidän lahjainne pitäis' oleman julki Jumalan edessä.
Ja te isoovaiset ja myös siunatut, nyt me olemme kaikki sanoneet.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.

Kiittäen kumartavat ja poistuvat.