JOULULAHJA TOIVO

kirjoittanut Eeva Joutsenoja

Toivo - the tomera. Kuva Eeva Joutsenoja

Joulupäivänä tasan 10 vuotta sitten syntyi portugalinvesikoirapentue. Kävimme katsomassa pentuja ensimmäisen kerran kun ne olivat kolmen viikon ikäisiä ja heti katseemme kiinnittyi pieneen tomeraan mustaan poikapentuun, jonka vasen etutassu oli valkoinen. Pentu oli ensimmäisenä joka paikassa myös ensimmäisenä pentulaatikon reunojen yli tutkimassa ympäristöään ja uteliaana katsomassa meitä.

Varasimme tuon tomeruuden itsellemme ja kävimme katsomassa sitä viikoittain. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa keksimme sille kutsumanimen, Toivo, jolla kasvattaja alkoi sitä kutsua ja se oppi pian nimensä. Kun kävimme katsomassa sitä, pystyi sitä jo nimellä kutsumaan luokseen.

Kahdeksan viikkoisena Toivo sitten muutti luoksemme, silloin se ”isoveljinä” olivat isovillakoirakoira Aku sekä 15-vuotias keskikokoinen villakoirapappa Nikke. Pojat tulivat keskenään hyvin toimeen vaikka vanhimman ja nuorimman välillä oli melkoinen ikäero. Akuun Toivo kiintyi eniten ja ne leikkivät paljon keskenään.

Toivo on osoittautunut luonteeltaan juuri sellaiseksi kuin siitä ensi tapaamisella saimme kuvan – tomeraksi. Se on aina valmiina toimintaan, täällä kun ei nukuta! Kuitenkin se on myös herkkä, jopa hieman etäinen ja vakava, mutta omalle väelle uskollinen ja kuuliainen.

Aloin harrastamaan Toivon kanssa agilityä, josta alkukankeuksien myötä muodostui sille sopiva laji. Toivo suhtautui harrastukseensa luonteensa mukaisesti vakavasti, tarmokkaasti, innokkaasti ja kuuliaisesti. Myöhemmin ajattelin, jos sille olisi tullut ohjaajaksi kokenut agilityharrastaja, olisi siitä saanut melkoisen hyvän kilpakumppanin, sillä oma taitoni kun sellainen ikuisen harrastajan tasoa eikä menneiden vuosien selkäleikkauskaan tilannetta paranna ja tee minusta maailman nopeinta juoksijaa. Toivo asennoitui treeneihin omalla vakavuudella, ohjaajana minun tehtävä oli ohjata se nopeasti radalla eteenpäin esteeltä toiselle, jota periaatetta Toivo kuuliaisesti yritti noudattaa, mutta kömpelö minä koikkelehdin Toivolle usein aivan liian hitaasti, jolloin se palasi väärin menneeltä esteeltä eteeni seisomaan ja sanan mukaisesti haukkui minut. Sinnikkäästi treenaten pääsimme kuitenkin sellaiselle tasolle, että osallistuimme muutamiin virallisiin kilpailuihin ja saimme jopa joitakin pokaaleja kotiin tuomisina. Valitettavasti perheenjäsenen sairaus muutti elämäntilanteemme ja lupaavasti alkaneen kisailumme ja jouduin jättämään agilityharrastuksen ajanpuutteen vuoksi. Kokeilin kyllä pari kertaa jos Toivo oli suostunut jonkun toisen ohjaajan matkaan, mutta jo muutaman esteen jälkeen Toivo löi ”kintaat tiskiin” ja lähti radalta kesken kaiken mamman luo. Mukavana muistona tuosta aktiivisesta agilityajasta on mm. agirotukisa Torniossa sekä muutamat piirimestaruuskisat Perämeren portugalinvesikoirat ry joukkueessa.

Nykyään pääharrastuksemme ovat päivittäiset metsälenkit ja tilannekohtaisesti sitten joku koiramainen tapaaminen esim. yhteislenkit tai –uiminen. Näyttelyyn emme ole Toivon kanssa ole menneet, koska pienenpienet rotumääritelmän vastaiset ”viat” ovat sen estäneet, mutta nämähän eivät vallan mainiota koiraa todellakaan pahenna! Olemme myös kokeilleet verijälkeä ja kesään kuuluu tietysti uiminen ja damin nouto.

Toivon elämän aikana sen ”isoveljet” Nikke ja Aku ovat muuttaneet koirien sateenkaarisillalle jo vuosia sitten ja nyt on Toivo laumamme vanhin. Se on koiralaumanjohtaja ja sen ”pikkuveljiä” ovat portugalinvesikoira Hiski sekä barbet Arttu. Tämäkin poikalauma tulee vallan mainiosti toimeen keskenään.

Kuva: Studio EppuAppu

Toivo on pieni suuri mies, oikea Napoleon, taisi joku todeta. Se on onneksi saanut olla terveenä, matkan varrella ovat kylläkin etujalkojen kannuskynnet jouduttu poistamaan sekä nyt viime kesänä siltä poistettiin nielurisat kun nielutulehdus alkoi vaivata. Nyt Toivo juoksee taas entiseen malliin metsälenkeillä, sen tupsuhäntä vain vilahtelee puiden lomassa ja kilometreissä mitattuna se juoksee edelleen koiralaumastani eniten.

Toivo on nimensä ansainnut, sillä sen nimipäivänä 4.6. Suomen armeija marssiin ja liput liehuvat. No, tosin kyllä silloin on puolustusvoimien lippujuhlat, mutta myös Toivoni nimipäivä!