HISKI

Teksti ja kuva Eeva Joutsenoja

Portugalinvesikoirien luonnetta kuvataan niiden rotumääritelmässä ” Kiihkeä, itsepäinen, rohkea, riidanhaluinen, pidättyväinen ja rasitusta kestävä. Kova, läpitunkeva ja tarkkaavainen ilme ja verraton näkö- ja hajuaisti”. Minun Hiskini on rauhallinen, hieman sellainen sivustaseuraaja ja nautiskelija. Se nauttii lämmöstä, auringosta ja rentona olemisesta, joten parasta siitä taitaa olla loikoilu auringossa tai sängyssä pää tyynyllä, selällään. Sen silmät ovat suuret ja lempeät, oikeat kauriinsilmät, joilla se katselee rauhallisesti maailmaa. No, toisaalta tarpeen vaatiessa löytyy sitten myös virtaa ja omaa reviriään se puolustaa, varsinkin lähiseudun vehnäterrierin nähdessään, jolloin se muuttuu raivoisasti haukkuvaksi kuolaa roiskuttavaksi pedoksi…

Olen ollut mukana näkemässä kuinka Hiski syntyi, se oli pentueen pienin ja alussa hieman heiveröinenkin. Se kehittyi kuitenkin hyvin ja oli kahdeksan sisaruksisen pentueen ensimmäinen, joka nousi ylös huojuville jaloilleen ja alkoi harjoitella kävelemistä. Kahdeksan viikkoisena Hiski muutti meille osaksi koiralaumaani, jossa sillä oli seurana toinen portugalinvesikoira Toivo ja isovillakoira Aku.

Hiskin vartuttua aloitin sen kanssa agilityn ja kuvittelin sen olevan siihen yhtä innokkaan kuin Toivon. Mutta mutta, totuus Hiskin suhteesta agilityyn tuli ilmi melko pian; minulla on portugeesi joka ei pidä aktiivisesta toiminnasta, ei ainakaan jos se on agilityä. Se oli agilityryhmän ainoa, joka velttona nostettiin renkaan läpi, ehei, Hiski ei halunnut hypätä sen läpi. Välillä se pysähtyi radalle ja seisoi kuin lehmä laitumella ja tuijotti minua lähes syyttävästi: ”onks todellakin järkevää juosta näin paljon ja hyppiä kaikenmaailman esteiden yli…?” Kun ryhmässämme pidettiin leikkimielinen agilitykisa ja ns. sanotun kisamme päätteeksi pisteidenlaskija toi meille virhepisteet paperilla, pahoitteli hän, etteivät kaikki virhepisteet olleet mahtuneet paperille… Mitäs käyttävät niin pieniä papereita! Siispä viimeinkin armahdin Hiskin ja lopetimme agilityharrastuksen.

Hiski nauttii suunnattomasti päivittäisistä kävelylenkeistä metsässä, kun se saa liikkua omaan tahtiin ja haistella teerien jälkiä, se on tyytyväinen. Se rakastaa myös lämpöä ja laiskottelua ja kesäisin sen lempipuuhaa on maata auringossa kyljellään ja antaa auringon porottaa. Sen verran siitä kyllä löytyy vesikoiraa, että uimisesta se pitää ja damia se hakee mielellään. Sen elämässä on tärkeää myös laumani toiset koirat, joka nykyisin koostuu portugalinvesikoira Toivosta ja barbet Artusta. Isovillakoira Aku on jo muuttanut koirien sateenkaarisillalle. Pojat tulevat toimeen mainiosti keskenään ja usein ne makaavat kolmen laumana kerällä ja nuolla lupsauttavat toisiaan välillä. Hiski pitää oman väen hellittelystä ja nautinnolla se makoilee sohvan nurkassa ja vastaanottaa silityksiämme. Hiskin leppoisa luonne huomioitiin myös, kun koirahierontakurssille tarvittiin loppukoetta varten tuleville koirahierojille koiria mallikappaleiksi.

Koiratkin ovat yksilöitä, kahta samanlaista ei ole. Minulla on siis tumma ja tulinen portugalinvesikoira Toivo sekä leppoisan nautiskeleva portugalinvesikoira Hiski. Kumpikin mainioita vesikoiria.